Uusi unikaveri

Meillä koirat eivät nuku sohvalla eikä sängyssä paitsi silloin, kun ne erikseen pyydän. Koiristani Kiia on se, joka mieluusti makailisi vieressäni. Nyt kuitenkin Super on alkanut pyytää viereen tai sitten ihan omin luvin ängännyt viereen. Mieheni sanoi, että jo nyt useampana iltana, kun hän on tullut nukkumaan, on Super nukkunut tyytyväisenä hänen paikallaan. Myös yöllä Super on tullut sänkyymme. Pojat sanoivat, että Super on äidin uusi unikaveri.


Samanaikaisesti kuitenkin Super tykkää hypätä takapihan aidan yli ja lähteä milloin minnekin varmaankin ruokaa (tai kissankakkaa) etsimään. Silloin kun minä olen päästänyt tytöt pihalle, ei tätä tapahdu mutta jos tytön päästää joku muu, enkä ole siis kotona, niin possuvaihde menee päälle. :) Ultra on nyt varattu 7.4. aamuun.



Super äipän kainalokanasena

Ahne koira vs ei_ihan_niin ahne koira

14. vrk

Olipas perin rentouttava viikonloppu. Eilen kävimme tyttöjen kanssa 2 ja puolen tunnin metsälenkillä hankiaisia pitkin. Tänään kävimme eksymässä Sääksvuoressa Jassun lauman kanssa. Vaeltelimme ristiin rastiin sen verran tehokkaasti, että onnistuimme menemään sekaisin suunnista. Onneksi Lumia ohjasi meidät ulos metsästä takaisin oikealle polulle. :)


Ulkona Super on täysin oma itsensä mutta mitä ruokaan tulee, niin Super ainakin itse uskoo olevansa tiineenä. Super on nyt vieläkin ahneempi kuin ennen. Superhan on hyvin ahne koira mutta nyt Super luulee kuolevansa nälkään. Ensi viikolla alkioiden pitäisi kiinnittyä kohtuun, minkä jälkeen voi ilmetä koiralla pahoinvointia aamuisin. Viime tiineyden aikana 18. vuorokauden kohdalla Super oli oksentanut ja 16. vuorokauden kohdalla vetäytynyt täysin omiin oloihinsa.

Voitte lukea Hyypereiden omaa pentublogia täältä. Sain muuten Border & kelpiet uutiset 1/2015 käsiini perjantaina ja ilokseni sain huomata, että Äksöneiden iskä ja äiskä olivat molemmat voittaneet Suomen bordercolliet ja australiankelpiet ry:n Vuoden koira -kisoissa. Super voitti  varsin tiukan ja osallistujamäärältään runsaslukuisimman Vuoden Näyttelybordercollie 2014 -kisan ja Ross Vuoden Agilitykoira 2014 -kisan. Heidän liittonsa on melkein niin kuin missin ja jääkiekkopelaajan liitto sillä erolla, että tässä mississä on potkua itsessäänkin. :)

Äksöneiden vanhemmat samalla sivulla

Tähän vielä lopuksi pari kuvaa eiliseltä metsälenkiltä.

Minun tytöt kauniissa asetelmassa

Perhepotretti

Super kyttää Kiiaa

Super kovin ylväänä

Iloinen Super

Super ei niin kovin ylväänä

Lentoon mä lähden!

7. vrk

Niin on jo kulunut ensimmäinen viikko ensimmäisestä astutuksesta. Luonnollisesti mahdollinen tiineys ei vielä varsinaisesti ulospäin näy mutta jos oikein vaaleanpunaiset lasit päässä asioita katselee, niin voisin väittää Superin olevan normaalia väsyneempi. Olenpa myös huomannut, että nyt viime päivien aikana on vetäytynyt esim. eteiseen nukkumaan. Tämän lisäksi Super on hakenut enemmän läheisyyttä.

Tänään otin aamulenkille kameran mukaan, kun aurinko paistoi niin kauniisti. Tässäpä muutama otos lenkin varrelta.

Super osoittaa mahtavuutensa kantamalla keppiä

Nopea poseerauskuva lenkiltä

Kolmen suora - turkiton, täysi turkki ja puoliturkki - seisotin ja kuvasin tytöt ilman ulkopuolista apua, joten seisoma-asennot eivät ole aivan tyylipuhtaat.

Superin söpö nassu

Kerta kiellon päälle

Eilen iltalenkin ja ruoan jälkeen nuoren parin lempi roihahti uudestaan (iltapäivä oli vain sellaista könyämistä) ja  Ross astui Superin nyt jo kolmannen kerran. Itse en ole heidän lemmenpuuhiin millään tavalla puuttunut vaan olen antanut nuoren parin itse päättää vieläkö se lempi roihuaa. Kiinni olivat nyt vain vartin. Ross matkaakin tänään takaisin kotiin, kun miehelleni sopii parhaiten lähteä tänään pienelle ajelulle Suomen halki. Kaiken järjen ja luonnonlakien mukaan nämä kolme kertaa pitäisi kyllä riittää. Super on ollut suostuvainen ja Ross päivistä tarkka mies. Kiitos Janikalle tästä mahdollisuudesta!

Ja mitä vielä?!

Eilen kyyhkyläiset saivat olla aamusta pienen hetken sekä pihalla että sisällä. Hommahan menee nyt niin, että Super liehittelee Rossia. Ross hyppäsi muutaman kerran selkään mutta jätti leikin kesken. Sama oli iltapäivästä. Alkoi jo näyttää siltä, että se oli sitten tässä. Niinpä annoin pariskunnan oleilla kanssani samassa tilassa. Itse olin koneella (kuinkas muuten) ja nuorimmainen poikani katsoi lastenohjelmia telkkarista. Pariskunta välistä könysi ja välistä vain makoili. Yhtäkkiä huomasin, että kappas, nythän ne ovatkin tositoimissa. Saimme siis toisen onnistuneen astutuksen. Tälläkin kertaa olivat kiinni reilu 20 minuuttia.


Super ja Ross ovat kyllä yli söpöjä. Tänäkin aamuna Ross haisteli tarkkaan Superin silmiä ja putsasi ne huolella. Super seuraa ukkoaan koko ajan. Jopa mamma on jäänyt kakkoseksi.


Omasta puolestani nämä kaksi astutusta kyllä riittävät, ja tämän aamun perusteella uskallanpa melkein väittää, että tässä tämä nyt oli. Sen verran leppoisaa pariskunnan oleskelu oli. Ross on siitäkin todella upea uros, kun se ei yritä astua koko ajan esim. lenkillä. Fiksu mies.

Ensimmäinen astutus

Vaikka vielä lauantaina iltapäivästä olin sitä mieltä, että voimme ihan hyvin odottaa maanantaihin saakka Rossin hakua, niin aloin asiaa epäröidä lauantai-iltana. Illasta, kun kävin sohvalle lämpimän peiton alle (olimme taas olleet liikkeessä koko päivän ja käyneet myös Pieksämäellä treenaamassa yms.) katsomaan hetken telkkaria, niin tämä yksi ötökkä häiritsi katselurauhaani.

Super tuijotti minua ja haki hirmuisesti huomiota.

Super parkkeerasi itsensä eteeni, heilutteli häntää, piippasi ja kun sitä rapsuttelin, alkoi kääntää häntäänsä. Liehitteli siinä sivussa myös Nastaa. Ajattelin, etten voi kyllä ottaa sitä riskiä, että tärpit olisivatkin ohi jo maanantaina ja päätin lähteä ajamaan Turkuun sunnuntaina. Tottahan toki vanhimmalla pojallamme oli futsaalipeli Saarijärvellä, joten mieheni lähti sinne ja otti nuorimmaisen kannustusjoukkoihin mukaan. Keskimmäisen sain vietyä anoppini luo. Tiedossa oli kuitenkin varsin pitkä matka.

Tosiaan Janika oli kisaamassa Rossin kanssa Turussa. Onneksi ehdin paikan päälle sen verran ajoissa, että pääsin näkemään heidän viimeisen radan, jolta he tekivät upean nollan. Radan jälkeen lähdimme pihalle katsomaan mikä on meininki. Olipa muuten hupaisaa huomata, kuinka Suomi on pitkä maa. Turussahan on jo kevät pitkällä. Meillä Laukassa lunta riittää vaikka muille jaettavaksi mutta minun ja Janikan onneksi Turussa on jopa metsät kuivina, sillä Rossin haistettuaan Superia Janikalla oli täysi työ saada mies metsän siimekseen. Oli nimittäin sitä mieltä, että hoitelee hommat ihan siinä parkkipaikalla tai tiellä... Pariskunnan hetken leikittyään saimme onnistuneen astumisen. Pariskunta oli nalkissa reilu 20 minuuttia. Me kävimme istumaan mättäälle, kun hieman alkoi väsyttää seistä paikallaan.

Vihodinkin Super ja Ross saivat toisensa.

Tämän jälkeen menimme hallille katsomaan tuloksia ja suureksi iloksemme Ross oli voittanut kisan ja sai ensimmäisen hyppysertinsä. Tämä oli myös viimeinen tarvittava nolla SM-kisoihin ja samalla myös MM-karsintoihin. Aivan huikeeta! Mutta on se Janikakin sitkee muija, kun jaksoi juosta 11 rataa viikonlopuna. Lauantainahan Rossin sisko, Lumi, oli juossut nollan ja sai ensimmäisen LUVAnsa kakkosissa. Rossin tyttö, Ira, sen sijaan juoksi kolmannen nollansa ykkösissä ja nousi kakkosiin. Tässäpä vielä linkki päivän ratoihin.

Janika ja Ross ruusukkeineen

Ennen kotiin lähtöä otimme vielä yhden poseerauskuvan tuoreesta parista. Super näyttää kuvassa huomattavasti Rossia pienemmältä mutta todellisuudessa se vain könöttää tuollain hassusti eteenpäin. Viime yö meni tuonne kuuteen asti ihan nukkuessa mutta kuuden aikaa alkoi sekä Ross että Super piipata. Vissiin vielä lemmenlieskat roihuavat. Annoin niiden hetken pelehtiä pihalla. Super kyllä kääntää häntäänsä ja Rosskin hyppäsi muutaman kerran selkään mutta onnistunutta astutusta emme saaneet tähän aamuun. Yritämme vielä illasta. Ross on tämän päivän mieheni matkassa, niin ei tarvitse kököttää hirmu hajuissa koko päivää kotarissa. 

Äksöneiden vanhemmat

Jos vain koiravauvasiemenet saadaan itämään, osuu laskettu aika äitienpäivälle 10.5. Eilenhän oli kansainvälinen naistenpäivä, niin tottahan toki sitä pitää synnyttää sitten äitienpäivänä.:)

Ross valmistautuu sydämen valloitukseen

Janika laittoi toissailtana Facebookissa seinälleni tämän aivan ihanan kuvan Rossista seuraavalaisen tekstin kera:"Boyfriendi on pesty ja trimmattu :) Nyt hän on valmis valloittamaan Superin sydämen".

Kuvaa kun katselee, niin johan alkaa taas hykerryttää ja vatsassa perhosia lennellä. Tuleva viikonloppu tulee olemaan hermoja raastava. Vien Superin toiseen progeen maanantaina. Teemuhan on hakemassa Rossin meille sitten maanantaiksi. Kylläpä alkaa mennä jännäksi tämä touhu. Nyt peukut pystyyn, että kaikki sujuu hyvin ja että saamme Äksönit alulle. Ross osaa kyllä omansa osansa hoitaa ja uskon kyllä, että Superkin tälle komistukselle lämpenee mutta minä huokaisen helpotuksesta vasta sitten, kun ensimmäinen astutus on tapahtunut onnistuneesti.

1. proge

Mahdottoman malttamattomana kävin ottamassa tänään ensimmäisen progen, jonka tuloksen sain vähän ennen neljää. Se oli niinkin "huikea" kuin 0,27. Kolme vuotta sitten 10. juoksupäivänä proge oli 0,4. Tästä parin päivän päästä 1,4. Minun tytöt ovat hyyyyyvin hitaasti kypsyviä, joten kyllä tässä taas hermoja koetellaan.