torstai 30. huhtikuuta 2015

Työnimet

Aamupuhteiksi kehittelimme Mirkun kanssa työnimiä Äksöneille. Tuumimme, kun kerran  ensimmäinen astutus osui naistenpäivälle ja laskettu aika on äitienpäivänä, niin voisiko tätä naiseuden juhlahumua hyödyntää työnimissä. Siitäpä Mirkku sai ajatuksen, että jos antaisi pennuille suomalaisten myrskyjen nimiä. Ja niitähän riittää...

Alustavasti pentujen työnimet ovat siis seuraavanlaiset (Pidätän oikeuden vaihtaa niitä synnytyksen aikana...):

POIKIEN NIMET
  • Eino
  • Mauri (voidaan tuntea myös Pekkarisena)
  • Tapani
  • Visa
  • Pyry
  • Uuno
  • Vanamo
  • Reima

TYTTÖJEN NIMET
  • Asta
  • Sylvi
  • Manta
  • Sirkka
  • Ritva
  • Saima
  • Tyyne
  • Alli

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

52. vrk

Tunnelmia aamulenkiltä. Hyvinhän tuo vielä jolkottelee mahansa kanssa. Videolta näkee myös Superin "kuuluisat" hörikset. Superhan on tunnettu isoista hörökorvista. Ihanat hörikset! Niillä kuulee niiiiiiiiiiiiiiin paljon paremmin. :D

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Läpivalaisussa

Kävimme tänään läpivalaisussa ja eläinlääkärin mukaan pentuja olisi kahdeksan. Itse pystyn hahmottamaan "vain" seitsemän mutta niin tai näin kesäkuussa ei tule meiltä puuttumaan äksöniä. Tuolla Facebookin puolella kyselin vähän ihmisten mielipiteitä lukumäärästä ja nyt näyttäisi siltä, että suurin osa on taipumassa kahdeksan puolelle. Olisiko hyvä kompromissi veikata, että siellä on 7 pään kera ja 1 päätön? :D

Superin ja Rossin kalasoppa
Laitoin muuten viestiä klinikalle, etten nyt oikein pysty hahmottamaan kaikkia pentuja kuvasta, niin Kirsi ystävällisesti laittoi minulle vielä tällaisen version, jossa kallot on merkitty nuolella. JPG-kuvat ovat tiedostomuotona niin pieniä, ettei niitä saa tarpeeksi suurennettua. Kai se on nyt sitten uskottava, että kahdeksan penneliä siellä mahassa köllöttää. Peukut pystyyn lopputiineyteen ja ennen kaikkea synnytykseen! Nyt laitetaan Super tiukille!

Sama nuolten kera

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

49. vrk

Niin hurahti tämäkin viikonloppu aamulla pitkään (klo 8) nukkuen, lenkkeilen, kaupungissa shoppailen, siivoten, rallytokoillen ja taas lenkkeillen. Super ei päässyt osallistumaan kuin osaan aktiviteetteja eli lähinnä nukkumiseen, (syömiseen 9 dl/päivä!) ja lenkkeilyyn. Eilen kävimme Peurungassa pikkupoikien kanssa n. 1 h 45 minuutin lenkillä. Normivauhdilla olisin siitä selvinnyt reilussa tunnissa mutta kun matkassa oli kaksi ei_niin_pitkäjalkaista, taittui matka hitaammin, mikä sopi mainiosti myös mammakoiralle. Tänään kävimme vähän lyhyemmät lenkit. Ensi viikolla varmaankin sitten vappuna kokoan pentulaatikon ja alan pestä alusia. Kissanhiekan siirrän ulos tai no joka tapauksessa pois pentuhuoneesta. Pitäisi varmaan pölyimurin säiliökin tyhjentää ennen synnytystä, niin ei tarvitse sitten heti olla tulevaa äitiä häiritsemässä. Alamme siis pikku hiljaa valmistautua tulevaan. Tässä teille muutama kuva viikonlopulta.

Super 48 .vrk - Tuomas auttoi seisottamisesta
Belfie :)
Super Röllykän vieressä
Pissaaminen toinen takajalka ylhäällä mahan kanssa vaatii jo tasapainottelua!
Super mielellään on rapsuteltavana.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

47. vrk

Tämä viikonloppu meneekin rennosti pienempien poikien ja koirien kanssa, kun ukko ja vanhin pojista on kisaamassa Porissa. Tänään työpäivän jälkeen ei ku pojat autoon lihiksen kanssa ja nokka kohti Peurunkaan. Siellä me lenkkeilimme reippaasti yli tunnin. Lenkin jälkeen kaupan kautta kotiin. Super innostui välistä kilpajuoksuihin muiden kanssa mutta pääasiassa lönkötteli minun perässä.
Pojat ilveilevät puolikkaassa perhepotretissa
"Super, paikka! Odottaa siinä!"
Ja kun tulen kaupasta...

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

45. vrk

Hui kauhistus, meillähän alkaa h-hetki lähestyä. Super lenkkeilee edelleen muun porukan matkassa mutta tahti on kyllä vähän hidastunut. Ruokaa menee nyt sellaiset 7-8 dl päivässä + lihaa n. 100 grammaa. Tähän päälle toki pitää piimää saada. Liikkeitä en ole vielä edes yrittänyt tuntea mutta kyllä sekin aika ihan kohta on käsillä. Olen nyt kuitenkin ajatellut viedä Superin röntgeniin... Tiedetään, tiedetään mutta kun olen niin mahdottoman utelias tietämään montako siellä on ja jos tällä kertaa röntgen pitäisi paikkansa, olisi siitä hyötyä myös synnytyksen kannalta.
Super eilen Peurungassa lenkillä
Tällaisissa maisemissa me lenkkeilemme
Kuva Superista tältä päivältä

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Niinhän siinä sitten kävi

Kuka oikeasti voisi tätä katsetta vastustaa? Vieno, hännänPÄÄN heilutus, joka muuten näkyy kuvassa, ei tee tiukkana pysymisestä yhtään helpompaa. :)


Voiko tuota katsetta vastustaa? Häntäkin heiluu hieman...

Shrek-elokuvien kissusta tulee Super mieleen. Onneksi tyttö ei tiedä, että vertaan häntä kissaan.
Shrekistä tuttu Saapasjalkakissa vetoavine katseineen

42. vrk

Tänään tuleekin kuusi viikkoa täyteen ensimmäisestä astutuksesta. Super on silminnähden pyöristynyt mutta ei se minun silmään mitenkään valtava ole. Eilinen menikin kokonaan Pieksämäellä tokokokeessa. Super oli tarkastamassa pisteitä alempien luokkien ajan pömpelissä ja hyödynsi joka ikisen sinne tulleen tuomaria myöten rapsutuskoneena. Saipa hän rapsutuksia vielä autollakin ja kotiin tultuamme. Ah vieraat! Mikä ihana tilaisuus saada oikein paljon huomiota!, ajattelee Super. Tänään matkaankin koko päiväksi Vantaalle yhdistysasioissa. Olen nyt aamulenkillä. Saapa nähdä onnistuuko Super taas vedättämään minua vetoamalla härskisti tunteisiin suurilla, tummilla silmillään vai raaskinko kerrankin jättää hänet kotiin.


Kuvat on perjantailta ja eiliseltä. Pönötuskuvat ovat todellisia pönötuskuvia. Selvästi tympeetä hommaa, kun ei ole edes palkkaa tiedossa. Koirien kuvaaminen tai siis näiden seisomakuvien ottaminen on yllättävän hankalaa, kun tahtovat kääntyä katsomaan kuvaajaa. No jospa nämä menisivät tällaisina "blogikuvina".

Super the törröhuuli
Kyllä tämän rungon yli vielä päästiin
Super virallisena valvojana tokokokeessa

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Multamäessä - 40. vrk

Tänään olemmekin tyttöjen ja perheemme kahden nuorimman kanssa "yksin" kotona, kun mieheni ja vanhin pojistamme on Porissa treenaamaan kartingia. Kun kerran ilma on varsin suotuisa, päätimme lähteä porukalla Multamäkeen. Lupasin pojille tikkarit palkaksi. :) Tämä viikonloppu on poikkeuksellisen kiireinen. Huomenna aikasin aamusta lähden Pieksämäelle tokokokeen koetoimitsijaksi ja liikkuriksi. Illasta saamme vieraita kaukaa pohjoisesta. Sunnuntaina on puolestaan koko päivä kokoustamista Vantaalla. Näillä näkymillä otan Superin ainakin Pieksämäelle mukaan, koska pystyn välistä tyttöä käyttämään ulkona. Sunnuntai onkin vähän kiivaampi päivä. Tässäpä vielä lyhyt video mammakoirasta kapuamassa Multamäen päälle.


keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Terassin alle käy tytön tie

Nyt on vuorokausia takana ensimmäisestä astutuksesta 38. Perjantaina aloitammekin toisen Axilur-kuurin. Aamulla penturuokaa (Pro Plania, sain pussin maanantaina) menee 2 dl, päivällä 2 dl ja sitten illasta annan vielä puuroa ja lihaa (molempia noin 180 g) sekä noin desin verran nappulaa mukaan. Nappulaa menee nyt siis sellaiset 5 dl ja tähän päälle puuro sekä raakaliha että piimä. Lenkkeilemme edelleen aivan normaalisti. Tosin eilen, kun lähdin Nastan ja Kiian kanssa treeneihin, käytin koko porukan puolisen tuntia pururadalla ja jätin Superin sekä Nancyn kotiin treenien ajaksi. Treeneistä tultuani olimme pihalla vielä melkein tunnin, kun innostuin illan kähmällä leikkaamaan etupihamme pensaita. 

Tavoilleni uskollisena nukahdin illalla sohvalle. Kun heräsin sohvalta siirtyäkseni sänkyyn, niin päästin vielä Superin pihalle. Menin siksi aikaa pesemään hampaani. Tänä aikana Super oli kadonnut pihalta. Hieman nostatti pulssia. Superilla alkaa olla jo jonkin verran mahaa, niin ei sen pitäisi enää edes yrittää päästä aidan yli. Huutelin muutaman kerran Superia ja kävin katsomassa olisiko Super etupihalla. Eipä näkynyt tyttöä. Menin takaisin takapihalle huutelemaan, jolloin alkoi kuulua rapinaa terassin alta. Aivan - terassin alta. Sieltä sitten portaiden alapäässä olevasta rakosesta pilkisti Superin nenä. Myös Kiia on harrastanut tätä terassin alle menemistä tiineysaikana. Onko tämä jokin luonnon vietteihin liittyvä taipumus, sitä en tiedä mutta jotenkin se koira oli sieltä ulos saatava. Ei siinä muu auttanut kuin heittää vaatetta ylle, painella pihalla ja tarttua lapioon. Yllättävän nopeasti sain aikaiseksi sellaisen reiän, että Super pääsi tulemaan pois. Pitää tänään tilkitä nyt nuo reiät niin, ettei mammakoira toistamiseen eksy terassin alusia tarkistamaan.  



sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

35. vrk

Onphan ollut taas varsin vauhdikas viikonloppu. Eilen ajelin aamusta aikaisin Helsinkiin seuraamaan viiden kasvattini luonnetestiä. Perjantaina illasta olin pakannut Superille ruoat mukaan mutta sitten aamulla ajattelin, ettei ole mitään järkeä ottaa tuota mammakoiraa päiväksi autoon. Kun tein lähtöä, tuli Superin ovelle ja katsoi minua anelevasti silmiin suurilla, tummilla ja varmaankin aavistuksen vetisillä silmillään, enkä voinut vastustaa vaan nappasin tytön matkaan. Tottahan toki Super pääsi ulkoilemaan päivän aikana useampaan otteeseen, ja koska autossa matkaaminen on Superille niin rutiininomaista, niin menihän se päivä noinkin. 

Paikan päällä muuten annoin Superille vielä Royal Canin Sporting Life Agility 4100 -pussin jämiä ja nyt kun muita koiria ei ollut matkassa, upposi ruoka yllättävän hitaasti. Illasta annoin taas ihan perussettiä eli yrjölänpuuroa ja kanaa mutta tänään päivästä laitoin testimielessä toiseen kuppiin Pro Plan Senior Sensitive 7+ eli nappulaa, johon Nämppä ja Kiia ovat nyt siirtymässä ja toiseen tätä RC-nappulaa. Pro Planin senioriruoka maistui ensin ja vasta ensimmäisen kupin tyhjennettyään Super siirtyi Royal Caninin ruokakupin ääreen. Me emme saaneetkaan tilamaamme Pro Planin penturuokaa perjantaina, joten sen vuoksi olen joutunut syöttämään tuota RC Sporting Lifen pussin loppuja, mutta selkeästi tämä ei nyt uppoa niin hyvin muutoin varsin ahneelle koiralle. Olen myös huomannut, että Superin silmät ovat alkaneet rähmiä, joten tässä varmaan syy heikolle ruokahalulle. RC on osalle koiria aiheuttanut silmien rähmimistä ja joillekin myös runsasta kakkimista. Toivottavasti penturuoka tulee huomenna, niin ei tarvitse hakea liikkeestä toista pussia tilalle.

Eilen kotiin tultuamme nappasin muun lauman matkaani ja ajoimme Peurunkaan pitkälle lenkille. Jotenkin hauskaa nähdä kuinka PK-seudulla ja Varsinais-Suomessa kevät on todella pitkällä, kun meillä metsässä on vielä lunta niin, ettei paljon jälkeä ajeta.
Lauantai-illan auringon tervehdys
Neljän suora

Tänään otetaankin rennosti. Aamulenkin jälkeen menimme pienempien poikien ja koirien kanssa pihalle vähän siistimään taka- sekä etupihan pensaita. Täytyy myöntää, että hiukka lähti lapasesta. :D Näillä pienillä saksilla käsisahan avustamana lähti pensaista enemmän kuin mitä niihin jäi. Kuinka monta koiraa löydät ensimmäisestä kuvasta?

Kuvassa on kolme koiraa. Löydätkö kaikki kolme? ;)
Super valvoo tärkeänä työn edistymistä

Etupihalla oli jo ihan pakko istua vähäksi aikaa, kun olimme riehuneet pihalla jo melkein kolme tuntia. Istuttuani portaille Super luonnollisesti änkesi syliin, ja niinpä ajattelin, että yritetäänpäs ottaa "tytöistä" selfiet.
Mamma tiukkana tähtäilee oikeaa nappulaa...
Mamma, rakastan sua... (pienoinen väistöliike, nää limapusut eivät ole aina kovin mieleisiä.)
Super ja äippä... ja hetkinen...
...ja tietysti Kiia takapiruna. :D
No sitten Tuomas halusi ottaa kuvan talon tytöistä ja sormestaan.
Ja sokerina pohjalla, Ross oli eilen KV Vaasassa PU2 ja sai taaseen vara-CACIBin. Kylläpä liippaa läheltä CACIB! Jo toistamiseen varsin tasokkaassa kisaseurassa PU2. No, ei se ole kuin ajan kysymys milloin se eka tulee. Olen luvannut Janikalle ottaa Rossin mukaan minun seuraavalle ulkomaan matkalle ulkomaan CACIBin metsästykseen. Kyllä Rossista tulee vielä Kansainvälinen Muotovaliokin eli C.I.B (kaksi CACIBia kahdesta eri maasta ja kahdelta eri tuomarilta + käyttötulos eli joko paimennus- tai pk-tulos) ja miksei myöskin sitten jossain vaiheessa Kansainvälinen Näyttelyvalio eli C.I.E. (neljä CACIBia kolmesta eri maasta kolmelta eri tuomarilta, ei käyttötulosta). Sen lisäksi, että Äksöneiden iskä on myös komea, on se taitava ja nopea. Tänään Ross juoksi itselleen taas jälleen kerran nopean nollatuloksen sijoittuen koko kisassa toiseksi. Janika laitteli tuossa viestiä, että kohta latailee vähän uusia kuvia iskästä Faceen, niin heittelen niistä muutaman tänne blogiinkin.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

33. vrk

Tänään jouduinkin lähtemään töistä aikaisemmin vähän ex tempore, kun pukkasikin keikkaa Leppävirralle. Ajoin kotiin hakemaan sattumoisin vapaana olevan perheemme toisen auton, jolla on paljon mukavampi ajella vähän pidempää matkaa ja samalla nappasin Superin kyytiin. Super kun ei pahemmin stressaa auton kyydissä oloa ja noin yleisesti tykkää olla siellä missä minäkin. Niinpä me köröttelimme Leppävirralle. Showlinkin lähimaastossa Super sai käydä tarpeillaan ja juoda ojasta maukasta kuravettä. Olimme paikan päällä maksimissaan 10 minuuttia. Paluumatkalla pysähdyimme Pieksämäen HauHau-hallilla "koutsaamassa" Eikkaa ja Hemmoa heidän ensimmäiseen kokeeseen EVL:ssä. Vaikka Hemmo ei olekaan "meidän poikia", on minun ollut suuri ilo saada tehdä yhteistyötä Eikan ja Hemmon kanssa. Tällaista tämä koiraharrastus on parhaimmillaan. Autetaan ja tsempataan toisiamme ilman minkäänlaista kilpailua tai kateutta. Myös yli "kennelrajojen", koska siinä missä ihmiset kuin koirat olisi hyvä kohdata sellaisinaan, itsenään ilman "sukunimeä". Harrastustoiminta kun on kuitenkin pitkälti ihmisten vapaaehtoisuudesta ja sitä kautta yhteis- ja talkoohengestä kiinni.


Hups, lipsahti vähän sivuraiteille tämä juttu. :) Mutta siis sellainen päivä meillä. Super syö nyt nappulaa aamulla 2dl, päivällä 2 dl ja illasta menee vielä puuroa n. 150 g ja lihaa vähän yli 150 g. Annan Superille myös piimää pari kertaa päivässä.


Ensi viikolla siirrymme kokonaan nappulaan. Syötän Superille ProPlanin Puppy Originalia. Normaalistihan Super syö aamuisin vähän päälle desin Royal Caninin Medium Sensiblea. Super on muutoin ollut varsin normaali mutta erityisen hellyydenkipeä ja ehkä astetta rauhallisempi lenkillä. Autoon nostan takapuolesta auttamalla, enkä anna sieltä hypätä suin päin.

Super suorittaa tärkeää tehtävää eli sopivan lirautuspaikan määrittämistä

Tylsää tämä poseeraminen...
Super esittelee tavaramerkkiään. The Hörötin!

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Ultra

En ole eläissäni jännittänyt näin paljon ultrassa. Jalat ihan tärisivät ja itku meinasi päästä, kun eläinlääkäri totesi Superin tiineeksi. Tarkkaa lukumäärää eläinlääkäri ei pystynyt laskemaan mutta näkyi siellä nyt ainakin 3-4 pentua. Viimeksi ultrassa näkyi kolme ja seitsemän tuli ulos. Super on taitava piilottelemaan aarteitaan. :)

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

28. vrk

Pääsiäinen on meillä mennyt pääosin kotosalla ja pitkien lenkkien merkeissä. Super on ollut edelleen kovin hellyydenkipeä ja mahdottoman näläkänen. Anoppi tuossa vieressä kommentoi, että Super on kertonut hänelle odottavansa pentuja. Tälle väitteelle saamme joko varmistuksen tai kumouksen parin päivän sisään.
Super hörderköllie

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Karmeeta pähkäilyä

Olen tässä koko ajan katellut Superia sillä silmällä ja pohtinut, että mahtaako olla tiine vai ei. Minulla on sellainen mielikuva, että vähän ennen ultraa menoa olen toisista tytöistäni kyllä jo nähnyt tiineyden. Nämpällä ja Kiialla on alkanut uuman kohdalla karvat sojottaa sivusuuntaan mutta koska Superin karva on selvästi Nämpän ja Kiian karvaa lyhyempi, niin sillä ne karvat "sojottavat" koko ajan. 

Mielestäni uumakin alkaa kadota aika pian mutta nyt pitäisi varmistaa, että pitäisikö sen jo nyt hävitä vai vasta vähän myöhemmin. Samaan aikaan jankutan itselleni, että molemmilla vanhemmilla on jo jälkeläisiä. Ross ei varmastikaan olisi astunut Superia, jos sillä ei olisi ollut parhaimmat päivät, joten siinä mielessä voisin olla rauhallisin mielin. En myöskään usko, että Super olisi ollut erityisen suopea Rossille, jos sillä ei olisi ollut tärppipäivät. 

Mahdollisen tiineyden puolesta puhuu myös Superin muuttunut käytös. Se on selvästi aikaisempaakin ahneempi tai nälkäisempi. Jos en ole kotona, Superia ei voi päästää pihalle, sillä se on nyt ottanut tavakseen karata takapihalta. Olen melkein satavarma, että Super häviää tuonne mäkeen etsimään kissankakkaa. Jotta saisin tytön vähän rauhallisemmaksi ruoan suhteen, ajattelin alkaa lisätä ruokaa jo nyt, vaikka emme ole ultrassa käyneet. Jos nyt kävisi niin, että Super ultrataankin tyhjäksi, yksi viikko pienellä lisäruokinnalla ei tytöstä läskiä tee.