maanantai 8. kesäkuuta 2015
lauantai 6. kesäkuuta 2015
Äksönit 4 vkoa
Tämä viikko on kyllä ollut yhtä äksöniä, ja Äksönitkin kehittyvät huimaa vauhtia. Tänä iltana kun päästin juuri tuossa hetki sitten heidät takapihalle, niin kyllä lähtivät todella hienosti paikkoja tutkimaan. Onneksi minulla on kaksi "nannyä", vaikka näillä kahdella meinaa välillä unohtua työt ja he keskittyvät keskenään leikkimään. Kyse on siis shelttivahvistuksestamme Nastasta ja E-pentueen Sirusta. Siru on nyt meillä juhannukseen asti, joten ei tarvitse ihmetellä, kukas kumma koira välillä kuvissa vilahtaa.
Olemme saaneet ottaa vastaan vieraita nyt joka päivä torstaista lähtien. Senkin vuoksi blogin päivitys on jäänyt vähän vähemmälle. Tänään sen lisäksi kurvailimme Tuomaksen kanssa ympäri Pohjoista Keski-Suomea ja Pohjois-Savoa, sillä tänään oli Keiteleellä näyttely, johon osallistuimme Nämpän ja Sirun kanssa. Nämppä oli hienosti lähes 12-vuotiaana jälleen kerran rotunsa paras sekä rotunsa paras veteraani. Isossa ryhmäkehässä meidät nostettiin kuuden parhaan joukkoon mutta siihen se taival sitten tyssäsi. Sen sijaan BIS (eli näyttelyn paras) veteraani -kehässä tuli jackpot. Nämppä nimittäin voitti näyttelyn kauneimman veteraanin tittelin. Aivan uskomattoman hieno mummo on Äksöneillä!
On meillä ollut vähän vastoinkäymisiäkin. Huomasin tuossa torstaiaamuna, että Superin toisessa takanisässä on iso haava. Varmaan jokin keppi sitten siihen tökännyt lenkillä, eivätkä pennut ole varmaan tässä asiassa edesauttaneet kynsineen. Nisä punoitti ja oli kuuma eli selkeästi se oli tulehtunut. Haavasta valui maitoa sekä verta. Sain Pirkolta hoito-ohjeet. Nyt putsailen haavaa, ja aloitimme ab-kuurin. Toistaiseksi pentujen vatsat eivät ole tästä menneet sekaisin. Punoitus hävisi mutta en ole useista yrityksistä huolimatta onnistunut peittämään haavaa, minkä vuoksi pennut kerta toisensa jälkeen repivät sen auki. On muuten astetta hankalampi probleema. En nyt oikein tiedä miten edetä tämän asian kanssa...
Punnitsin tänä iltana pennut. Porukan painavin on tällä hetkellä Vanamo, joka painoi 2 190 grammaa ja pienin Manta, joka painoi tänä iltana 1 880 grammaa. Tässäpä vielä painot kootusti pienimmistä isoimpaan:
Manta 1 880 g
Tyyne 1 950 g
Pyry 1 980 g
Asta 2 080 g
Antero 2 080 g
Armstrong 2 120 g
Eino 2 180 g
Vanamo 2 190 g
Torstaina otimme Mirkun kanssa seisotuskuvia penneleistä. Alusta-arkuuksia ei ollut näkyvissä mutta sen sijaan pennut olivat sen verran hulluna ruoan perään, ettei kuvaamisesta meinannut tulla mitään. On se kumma, kun eivät 3,5-viikkoiset osaa vielä seisoa paikallaan. :P Seisomiskuvat on siis ottanut Mirkku Huhtala.
 |
| Antero 26 vrk |
 |
| Armstrong 26 vrk |
 |
| Astan vapaa poseeraus |
 |
| Asta ryhdikkäänä - minä en vain ehtinyt ottamaan kättäni pois kuvasta |
 |
| Eino oli kyllä sellainen hyrrä, että oksat pois! |
 |
| Manta röllykkämaha |
 |
| Pyry Pörriäisen vapaa seisonta |
 |
| Tyyne kirahvi |
 |
| Vanamon tyylinäyte |
keskiviikko 3. kesäkuuta 2015
tiistai 2. kesäkuuta 2015
Note to self
Note to self: Seuraavan kerran kun mietit pentueelle nimeä, suosi vähemmän toiminnallisia nimiä kuten Keijut, Unelmat ja Laiskiaiset. Muista myös, ettei Äksöneitä voi jättää rajaamattomaan tilaan edes hetkeksi ilman alinomaista valvontaa. Olkoonkin, että heillä on ikää vasta kolme viikkoa ja kolme päivää!
Tänä aamuna ajattelin suuressa viisaudessani antaa ruoan patiolla, kun nurmi aamusta on kurjan kostea. Äksöneiden saatua ruokakupit tyhjäksi päästin Superin suorittamaan loppusiivouksen. Pihalle meni myös hoitokoiramme Siru, joka esiintyy videolla uteliaana nannynä (video tulee myöhemmin), Nasta ja Nämppä-mummo. Itse luuttusin pentuhuoneen lattiaa.
Päästäessäni Sirun ja Nämpän sisälle huomasin, että yksi pennuista meni äitinsä perässä patiolta nurmelle. Ajattelin, että eiköhän tuo hetken pärjää ja annoin luutun viuhuta. Lopetettuani lähdin kantamaan porukkaa sisään. 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7... mitä ihmettä?... Uudestaan 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7... Ei hemmetti, yksi on kadonnut! Nopeasti muut sisälle (ettei ehdi enempää käydä kato porukassa) ja eksyneen lam... ei ku... pennun etsintään. Piipitys kuului pation alta. Voi ei! Mistä raosta se on sinne päässyt? Kaivan pienen aukon ja saan otteen pennusta mutten sitä ulos. Super yrittää kutsua pentua vinkumalla. Minä vielä yöpuku päällä juoksen sisälle herättämään miestä. Nyt tarvitaan apua! Mies oli onneksi jo noussut ylös ja lähti tulemaan ulos. Minä juoksen takaisin pihalle ja yritän tavoittaa piipityksen sijainnin. Onneksi pentu oli osannut suunnistaa pation alta portaiden alle, koska siellä on aikuisen koiran, vaikkakin melko nafti, mentävä aukko. Kutsuin pentua ja pentu ryömi luokseni. Voi rakkaus! Enää ikinä et ulkoile vapaana sekuntiakaan ilman että minä vahdin sinua. Mitäköhän tuleman pitää, kun kaverit ovat jo nyt melko liukasliikkeisiä?
Arvaatteko kuka seikkailija oli pennuista?
5 pisteen vihje: Pentu on tyttö.
3 pisteen vihje: Pennulla ei ole läiskää niskassa.
1 pisteen vihje: Pentu on tytöistä nyt tällä hetkellä pienin.
maanantai 1. kesäkuuta 2015
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)