tiistai 23. kesäkuuta 2015

Laukaa-Lahti-Laukaa

Eilen olikin meillä Äksöneiden kanssa pieni retkemme Lahteen, joka meni yllättävän hyvin. Lapsukaiset kitisivät (lue: mekastivat) vain menomatkan (kukin vuorollaan, välillä useamman pennelin voimin) ja paluumatkasta vain ensimmäiset 30 kilsaa. Protestointi alkoi siis jo pihalla, kun esittelin lapsukaisille heidän uudet ihanat tilansa eli kantokopat. Nämä kun eivät oikein perusta vapaudenriistosta ja olivat moisesta eleestä kovin nyreissään.

Ystäväni Jassu ei päässytkään matkaani mutta onneksi Jenni pystyi uhraamaan puolikkaan vapaapäivänsä tullakseen minulle apukädeksi eläinlääkärille. Minullahan oli mukana myös kaikki neljä aikuista koiraani. Eläinlääkärintarkastuksessa ei löytynyt mitään yllättävää. Pallukoitakin tuntui kymmenestä toivotusta nyt tällä hetkellä yhdeksän mutta jospa se kymmeneskin sieltä vielä tulisi. Silmät olivat myös kaikilla pennuilla kunnossa. 

Elo täällä mäellä alkaa käydä päivä päivältä villimmäksi. Ulkoilemme mahdollisimman paljon, sillä tällaiselle laumalla tämän ikäisiä pentuja tuo pentuhuone ei ole sopiva kuin päivä- ja yöunille. Niinpä Äksönit saavat temmeltää pihallamme, joka on kuitenkin suhteellisen iso. Se ei kuitenkaan tunnu riittävän vaan Äksönit tapaa tuon tuosta myös naapurin pihasta, vaikka kuinka yritän tilkitä joka ikisen raon aidasta. Toistaiseksi olen kuitenkin onnistunut karkulaiset naapurin pihasta onkimaan. Välistä niitä on palauttanut naapurin lapset. Tuntuu olevan niin lapsilla kuin koiranpennuilla se kaikki kielletty sitä parhautta. 

Super on muuten alkanut vieroittaa pentuja, mikä on varsin toivottavaa. En kuitenkaan vielä tohtinut Superille ja Nastalle laittaa punkkikarkotetta. Kiialle ja Nämpälle oli nyt jo kyllä pakko laittaa, kun löysin jo toisen aivan itsensä pyöreäksi imeneen punkin lattialta. Tosin voihan se olla peräisin Alma-neidistämme mutta koska olen kuitenkin tsekkauksissa niitä muutaman tavoittanut kaikilla, niin parempi varmaan nyt iskeä Exspot-liuokset niskaan. Super ja Nasta kun kerran temmeltävät vielä aika paljon pentujen kanssa, niin niiden kohdalla on minun turvallisempi odottaa vielä, kunnes viimeinenkin Äksöni on lentänyt pesästä.

Tässäpä vielä muutama temmellyskuva viime lauantaiaamulta.

Eikka ja Vanamo

Super ja Eikka






Mä selätän sut, mami!





Niin ihana äitikoira <3





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja voi jättää kuka tahansa ilman rekisteröitymistä, kunhan jätät ne omalla nimellä.