Muut kiittävät kuu-ukkoa

Muut Äksönit kiittävät Armstrongia siitä, että jouduin ottamaan eilen pentuhuoneesta laatikon lopullisesti pois. Armstrong nimittäin kiipesi (tämä hurja kiipeilyvimma tulee kuulemma isän puolelta) keittiön oviaukkoa tukkineen pentulaatikon etuseinän yli. Siis ihan etutassuillaan veti itsensä sen seinän yli. Onneksi olin näkemässä tilanteen, niin nappasin äijän kiinni. Sanoin miehelleni, että meidän on HETI joko korotettava estettä tai sitten laitettava siihen korkeampi este. Kello oli kuitenkin illasta lähemmäksi kymmenen, niin vaihtoehdot olivat melko vähissä. Onneksi tajusin, että pentulaatikon takaseinässä ei ole emää varten tehtyä madallusta, joten eihän siinä muu auttanut kuin purkaa pentulaatikko ja vaihtaa etulevyn tilalle takalevy. Nyt pitäisi penneleiden pysyä portin takana jonkin aikaa. Ongelmanahan ei ole se, että he pääsevät keittiön puolelle vaan se, että joskus joku vähän epäonnisempi voisi jäädä roikkumaan vaikka takajaloistaan tähän esteeseen.

Äksönit ovat pentueena todella siistejä. Aamulla lattialla ei ollut kuin yksi kakka, ja kun laitoin pennelit aitaukseen, teki heistä heti ainakin viisi kakat. Lattian siisteys ei siis johtunut heidän äitinsä maniasta pikkusikareita kohtaan vaan ihan siitä, että kakat tehdään ulos, eikä sisälle. Olen myös huomannut, että jo nyt osa pennuista hakeutuu hienosti paperille. 

Pennut ovat myös alkaneet yhä enemmässä määrin riepotella leluja ja repiä totta kai sukkia jaloistani. Selvästi alkaa taisteluhalu tulla esiin, mikä on hieno asia! Ruokaa menee vajaa puoli desiä per pentu kolme kertaa päivässä. Koska Äksönit ovat todella ahneita (sekin on hyvä ominaisuus harrastuskoirassa), joudun itse arvioimaan sopivan ruokamäärän heille. Nyt mennään tällaisella annostuksella eli pennelit saavat vähän päälle desin ruokaa päivässä. Per pentu siis. Tällä viikolla aloitamme toisen matokuurin. Annan nyt sitä Axiluria kolmen päivän ajan. Kameraakin pitäisi ehtiä ulkoiluttaa vähän, kunhan saisimme vähän aurinkoisempia kelejä. 

Superin nisässä oleva haava on jo paremmassa kunnossa mutta katsotaan nyt mikä on tilanne loppuviikosta, kun eilen meni viimeinen ab-tabletti. Jos en saa haavaa kuntoon, voin joutua vieroittamaan pennut viikonloppuna. Mietin, että jos pidän Superin vaikkapa vain kolme päivää niin, ettei se pääse imettämään, niin sitten se varmaan jo itsekin on valmis lopettamaan ja voi jatkaa lapsiensa sosiaalistamista. Onneksi meillä on näitä "varaäitejä". Erityisesti Siru on hienosti hoitanut tätä tehtävää.